Tästä lähdettiin

Tästä lähdettiin
Lossimökin onnelliset omistajat

perjantai 2. tammikuuta 2015

Terassin tarina

Mökissä oli  tuulikaappi joka osoittautui eristämättömäksi. Lisäksi nuorisolta tuli viestiä että sisävessa olisi kova sana. Itsekin haaveilin terassista jossa olisi paljon ikkunoita ja jossa voisi kavereiden kanssa olla kahvilla ja välillä vaikka jopa juoda lasillisen viiniä.
Tähän tilanteeseen sopi hyvin se, että sama henkilö jolta olimme ostaneet uudet olohuoneen ikkunat, tarjosi edullisesti loputkin vapaana olevat ikkunat ja silloin olimme suunnittelussa jo pitkällä.Netti on oivallinen paikka tehdä hankintoja nykyisin. Sieltä löytyi myös umpisäiliö vessajätteille ja tuulensuojalevyjä omalta kylältä. Nyt piti vain löytää verannalle suunnittelija jotta pääsisimme hakemaan rakennuslupia.

                                         Tästä lähdettiin...


                                        Nyt ei ole vanhasta tuulikaapista paljon jäljellä


         Suunnittelijan löytäminen ei sitten ollutkaan ihan helppo juttu. Lähetimme pariin firmaan tarjouspyynnöt mutta tähänkään päivään mennessä ei ole tullut vastausta. Lopulta Alhaisen Heikki suostui. Tässä kävi kyllä enemmän kuin hyvä tuuri. Kiteeltä kotoisin oleva Heikki paneutui tehtävään perusteellisesti ja lopputulos oli vielä huimasti parempi kuin se mistä olin haaveillut. Aika moni on sanonut että näyttää kuin uusi puoli olisi aina ollut osa alkuperäistä.
Rakennusluvan saimme kesän 2013 alussa. Tuulikaappi oli purettu nopeasti ja sieltähän kattotuolien päälle aseteltuna löytyi ne rakentajan terveiset puupalikkaan kirjoitettuna. Kyseinen palikka on nyt halkaistu ja jatkojalostettu kahdeksi tauluksi jotka somistavat olohuonetta.

                                          Rakentajan terveiset

                                         Uusi veranta alkaa hahmottua

                                         Tässä esimerkki hyvästä suunnittelusta. Onpa helppo
                                         tarkistaa kuvasta että mihin voi kiinnittää mitäkin.

                                         Talkoolainen Sulo " työnjohtaja"

Paikallinen kaivinkoneyrittäjä kaivoi pohjan ja uudisrakennus alkoi nousta hitaasti mutta varmasti lukuisten kaveritalkoolaisten avulla. Kaksi kesäähän siihen rakentamiseen meni kun tunnetusti olemme hieman mukavuudenhaluisia. Sitäpaitsi rakennusvastuu meidän perheessä jäi aikalailla yksille harteille. Minun osuuteni koostui etupäässä laudan pitelemisestä sahaustilanteessa ja lautojen maalauksesta. Lisäksi kesällä 2014 Jopi oli 2 kuukautta yksisilmäinen kun toisesta meni näkö kokonaan. Pitkään piti odotella leikkaukseen pääsyä mutta nyt silmä on entisenlainen. Joensuun keskussairaalan Silmäkeskus edustaa kyllä alansa huippua ja harvassa paikassa saa niin hyvää palvelua.
Lokakuussa juuri ennen syyslomavieraita Jopi asensi patterit ja saimme siis tilan lämpimäksi. Samalla viikolla valmistui osa verhoista ja nekin ripustimme paikoilleen. Verhojen virkkaaminen
oli noin vuoden projekti. Verhokappojen yhteenlaskettu pituus on yli seitsemän metriä. Nyt en vähään aikaan virkkaa yhtikäs mitään. Joulupukki toi ihanan kirjontakirjan ja sormet syyhyää kirjotun liinan aloittamista.
Kalustaminen on vielä hieman kesken. Kesällä entisöin 50 luvun astiakaapin ja se on jo paikoillaan. Mutta pöytä on vielä tuunaamatta ja istuimena on ikivanha sohva joka on vain saattohoidossa verannalla talven.
Sitäpaitsi verantaprojektiin sisältyy oleellisena osana avoterassi josta tapahtuu myös sisäänkäynti taloon. Avoterassin rakentaminen jäi ensi kesään.Ensi kesänä oleminen mökillä on muutenkin mukavampaa kun ulkosaunakin on taas käytössä. Viime kesänä pesuhuone oli täynnä rakennusrompetta jotka nyt ovat omilla paikoillaan verannan kylppärissä.Esimerkkinä mainittakoon suihkukaappi jonka kokoaminen yksisilmäisenä ilman suomenkielistä kokoamisohjetta tumpelon kaverin kanssa oli Jopilla hieman haasteellista.
Veranta näyttää nyt siis aika valmiilta ja itse olen lopputulokseen erittäin tyytyäinen. Kiitollinen olen myös niille lukuisille kavereille joiden talkootyöpanos joudutti rakennuksen valmistumista. Tuparit pidetään ensi kesänä kun avoterassi saadaan käyttökuntoon.

                                         Rakennus ulkoa lähes valmis

                                         Kuva sisältä tällä hetkellä. Sisustaminen kesken

                                              Kylppäri ja rakentaja, Huomaa naruvyö housuissa


                                          Astiakaappi jo paikoillaan



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Hyvää halvalla? -Keittiön tarina

Ja tästähän sitä lähdettiin tuunaamaan


 
Kuvien perusteella jokainen huomaa että edessä on sekä haastavia että kärsivällisyyttä koettelevia tehtäviä. Aloitimme roudaamalla kaiken irtonaisen varaston taakse ja sitten purimme komerot ja keittiön kaapistot. Tiskipöydän alla oli kosteusvaurio joten lattiaa joutui ottamaan auki jonkin verran.  Samalla  korjattu osa lattiasta tuli eristettyä kunnolla ja pihan ruusupensaat saivat katetta poisotetusta purusta. Purkamisvaihe on aina se kaikkein pahin.                                                                                
 
Perusperiaatteena oli taas kierrätys. Onnistuimme siinä yllättävän hyvin. Ostimme kaupasta ainoastaan keittiön tasot, lattialankut, jonkin verran keittiön kaappeja ja välitilaan boordilaatat. Siinä tuli käytettyä yhden Haagalaisyksiön kaapistot ja laattoja Punavuoren ja Kaskesniemen kylppärirempasta. Keittiössä on nyt liesitaso ja kiertoilmauuni Pakilasta. Uunista oli tosin mennyt vastus mutta se löytyi Liettuasta ja maksoi 10 euroa. Välikäsiä tosin tarvittiin useampiakin ennenkuin vastus oli paikallaan.Keittiön jääkaappi on naapurin rompepäiviltä poisvientipalkalla saatu.
 Vanhaa keittiöön jäi oikeastaan vain puuhella josta en kyllä luovu. Sensijaan haluaisin kyllä siirtää sitä pois paikaltaan että voisin kunnolla siivota sen taustan. Löysimme lieden takaa leikkuulaudan, hieman hiiltyneen Puruvesilehden 1980 luvulta, c kasetin, kamman ja muuta pientä tilpehööriä. Aivan hyvin sieltä voisi löytyä esim. muumioitunut hiiri tai jotain vastaavaa. Liesi on vaan niin tuhottoman painava ja voipi olla että se hormi on vähän palanut kiinni. Pittää kysyä vaikka nokikolarilta neuvoa.



 
 
Tämännäköinen keittiö meillä on tällä hetkellä. Pöydällä oleva radio on meille tärkeä. Keskiviikoiltaisin kuuntelemme luontoiltaa, perjantai-iltaisin sävelradiota ja lauantaisin tulee muistaakseni entisten nuorien sävellahja tai jotain sinne päin.Televisiota meillä ei ole. Radiosta kuulee uutiset ja puhelimen netistä voi lukea esim. Iltasanomien uutisia. Voipi olla että television aikakin tulee joskus kunhan huusholli valmistuu niin että rakentaminen jää enempi taka-alalle. Valmiiksihan tuo projekti ei koskaan tule.Viime kesänä emme edes venettä saaneet rannalle.
 
 
 

lauantai 2. marraskuuta 2013

Tuunailuja

Jo alunperin ostopäätöksen jälkeen oli selvää että lossimökki remontoitaisiin mökin alkuperäisyyttä kunnioittaen.Mökissä oli paljon hyvää joka kannatti säilyttää. Keittiön puuhellasta en luopuisi mistään hinnasta vaikka alunperin vähän epäilytti että mitähän vielä kätkeytyy seinän ja hellan väliin kun olin jo löytänyt sieltä todella vanhan Puruvesi lehden ja puisen leikkuulaudan. Olohuoneen uuni on myös hyvä tunnelmanluoja. Maalasimme sen ja uusimme luukut.
 Oli itsestään selvää että  huonekalut olisivat vanhoja tai tuunattuja. Kotona oli ylimääräistä roinaa ja mummon jäämistössä oli muutamia hyväkuntoisia tyyliin sopivia huonekaluja mm. keinutuoli. Kun pääsiin alkuun entisöintiharrastuksessani, aloin jopa katsella vähän tarkemmin ympärilleni sopivien "ehdokkaiden" löytämiseksi. Vaikka en varsinaisesti mikään roskisdyykkari olekaan niin jopa roskiksesta löysin kaksi pinnatuolia jotka kunnostin keittiöön. Kaiken lisäksi Nupposten veljesten pihalta löytyi sivupöytä joka oli halkaisukoneen alustana. Onneksi sinä kesänä oli kuivaa. Muuten pöytä olisi mennyt pilalle.
Olin aloittanut myös virkkausharrastuksen ja ukin entinen pöytälamppu sai uuden varjostimen virkattuna. Malli oli varsinaisesti välipitsin malli mutta Novitan virkkauslankaa käyttäen leveys oli juuri sopiva lampunvarjostimeen.Saliin tein kappaverhoja mm. vanhoista tyynyliinoista ja päällyslakanoista



                                                    alkuperäinen uuni
uuni maalattna ja uuden luukun kera
 


 
keittiön tuoli ennen tuunausta

 
ja tässä käsittelyn jälkeen

 
roskiskamaa tuunattuna

 
mummon lipasto ennen tuunausta

 
lipasto tuunattuna

tämä pikkulipasto ostettiin Bauhausista vanerin värisenä ja maalailin sen
 
 
 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Alkutilanne: Jäin eläkkeelle matematiikan opettajan työstäni 1.1.2010. Kun koko elämänsä oli tehnyt työtä " korvien välillä", teki mieli kokeilla mitä saisi aikaan omilla käsillä. Toukokuussa 2010 eräänä sunnuntaina mies luki ääneen lehdestä: " Myytävänä mökki Kesälahdella. Pitäisköhän tuo ostaa".

Alkutahdit tapahtumalle luotiin jo -90 luvun vaihteessa kun luokkani kanssa olin päivän Sarvisalossa yhden oppilaan vanhempien mökillä. Menimme junalla Kesälahdelle ja junassa oppilailla oli mukana polkupyörät, joilla ajoimme asemalta saareen. Lossi oli silloin vielä toiminnassa ja lossimatkakin oli varmaan monelle oppilaaalle elämys. Itselleni yksi elämys oli se kun huomasin että koivut matkan varrella olivat jo hiirenkorvalla vaikka Joensuussa näin ei vielä ollut. Kesälahden täytyi siis olla suotuisammalla ilmastovyöhykkeellä kuin Joensuu. Nyt minulle oli helppo myydä mökkiä jonka pihassa voisin kenties kasvattaa lajeja jotka eivät menestyneet Ylämyllyllä.

Sovimme Jopin kanssa että teemme tarjouksen mutta mikäli tarjous hyväksytään,  otamme rakennusprojektin vain lisäharrastukseksemme muiden lisäksi.Talo oli kuin läävä. Kosteusvaurion aisti heti hajusta sisäänastuessa. Kaikki pinnat olisi uusittava ja lattiat avattava. Olimme hiljattain käyneet golfkurssin ja entiset hyvät harrastukset jatkuisivat.

No siitähän se nakki napsahti. Työtä tulisi siis riittämään. Ja on sitä totisesti riittänyt. Nyt eletään syksyä 2013. Stressiä ei ole. Teemme just sen verran kerralla kun huvittaa.Asiaa on auttanut valtavasti se että Jopin serkku Ressi ja vaimonsa Irja asuvat kylällä ja pääsimme alussa tarvittaessa saunaan pölyisen purkupäivän päätteeksi. Apua olemme saaneet aina kun olemme ilenneet pyytää ja on pakko tunnustaa että aika usein olemme ilenneet. Tämän blogin aloitin siksi että luultavasti muutama muukin tässä maassa remontoi vanhaa taloa ja saattaa ehkä löytää jonkun idean omalle työmaalleen. Suurin syy blogin pitämiseen on kuitenkin se että itselleni jää joku dokumentti hommasta kun muistikin varmaan heikkenee.

Talo on rakennettu vuonna 1959.Rakentaja on Pauli Pekkinen. Rakentajan terveiset löysimme tänä kesänä kun purimme tuulikaappia. Entiset lossarit jotka siis ovat asuneet talossa silloin kun kuljettivat lossia ovat nyt lähimpiä naapureitamme.


Rakentajan terveiset asukkaille