Tuunailuja

Jo alunperin ostopäätöksen jälkeen oli selvää että lossimökki remontoitaisiin mökin alkuperäisyyttä kunnioittaen.Mökissä oli paljon hyvää joka kannatti säilyttää. Keittiön puuhellasta en luopuisi mistään hinnasta vaikka alunperin vähän epäilytti että mitähän vielä kätkeytyy seinän ja hellan väliin kun olin jo löytänyt sieltä todella vanhan Puruvesi lehden ja puisen leikkuulaudan. Olohuoneen uuni on myös hyvä tunnelmanluoja. Maalasimme sen ja uusimme luukut.
 Oli itsestään selvää että  huonekalut olisivat vanhoja tai tuunattuja. Kotona oli ylimääräistä roinaa ja mummon jäämistössä oli muutamia hyväkuntoisia tyyliin sopivia huonekaluja mm. keinutuoli. Kun pääsiin alkuun entisöintiharrastuksessani, aloin jopa katsella vähän tarkemmin ympärilleni sopivien "ehdokkaiden" löytämiseksi. Vaikka en varsinaisesti mikään roskisdyykkari olekaan niin jopa roskiksesta löysin kaksi pinnatuolia jotka kunnostin keittiöön. Kaiken lisäksi Nupposten veljesten pihalta löytyi sivupöytä joka oli halkaisukoneen alustana. Onneksi sinä kesänä oli kuivaa. Muuten pöytä olisi mennyt pilalle.
Olin aloittanut myös virkkausharrastuksen ja ukin entinen pöytälamppu sai uuden varjostimen virkattuna. Malli oli varsinaisesti välipitsin malli mutta Novitan virkkauslankaa käyttäen leveys oli juuri sopiva lampunvarjostimeen.Saliin tein kappaverhoja mm. vanhoista tyynyliinoista ja päällyslakanoista

                                                    alkuperäinen uuni

uuni maalattna ja uuden luukun kera

 

 

keittiön tuoli ennen tuunausta

 

ja tässä käsittelyn jälkeen

 

roskiskamaa tuunattuna

 

mummon lipasto ennen tuunausta

 

lipasto tuunattuna

tämä pikkulipasto ostettiin Bauhausista vanerin värisenä ja maalailin sen

 

 

 

Alkutilanne: Jäin eläkkeelle matematiikan opettajan työstäni 1.1.2010. Kun koko elämänsä oli tehnyt työtä " korvien välillä", teki mieli kokeilla mitä saisi aikaan omilla käsillä. Toukokuussa 2010 eräänä sunnuntaina mies luki ääneen lehdestä: " Myytävänä mökki Kesälahdella. Pitäisköhän tuo ostaa".

Alkutahdit tapahtumalle luotiin jo -90 luvun vaihteessa kun luokkani kanssa olin päivän Sarvisalossa yhden oppilaan vanhempien mökillä. Menimme junalla Kesälahdelle ja junassa oppilailla oli mukana polkupyörät, joilla ajoimme asemalta saareen. Lossi oli silloin vielä toiminnassa ja lossimatkakin oli varmaan monelle oppilaaalle elämys. Itselleni yksi elämys oli se kun huomasin että koivut matkan varrella olivat jo hiirenkorvalla vaikka Joensuussa näin ei vielä ollut. Kesälahden täytyi siis olla suotuisammalla ilmastovyöhykkeellä kuin Joensuu. Nyt minulle oli helppo myydä mökkiä jonka pihassa voisin kenties kasvattaa lajeja jotka eivät menestyneet Ylämyllyllä.

Sovimme Jopin kanssa että teemme tarjouksen mutta mikäli tarjous hyväksytään,  otamme rakennusprojektin vain lisäharrastukseksemme muiden lisäksi.Talo oli kuin läävä. Kosteusvaurion aisti heti hajusta sisäänastuessa. Kaikki pinnat olisi uusittava ja lattiat avattava. Olimme hiljattain käyneet golfkurssin ja entiset hyvät harrastukset jatkuisivat.

No siitähän se nakki napsahti. Työtä tulisi siis riittämään. Ja on sitä totisesti riittänyt. Nyt eletään syksyä 2013. Stressiä ei ole. Teemme just sen verran kerralla kun huvittaa.Asiaa on auttanut valtavasti se että Jopin serkku Ressi ja vaimonsa Irja asuvat kylällä ja pääsimme alussa tarvittaessa saunaan pölyisen purkupäivän päätteeksi. Apua olemme saaneet aina kun olemme ilenneet pyytää ja on pakko tunnustaa että aika usein olemme ilenneet. Tämän blogin aloitin siksi että luultavasti muutama muukin tässä maassa remontoi vanhaa taloa ja saattaa ehkä löytää jonkun idean omalle työmaalleen. Suurin syy blogin pitämiseen on kuitenkin se että itselleni jää joku dokumentti hommasta kun muistikin varmaan heikkenee.

Talo on rakennettu vuonna 1959.Rakentaja on Pauli Pekkinen. Rakentajan terveiset löysimme tänä kesänä kun purimme tuulikaappia. Entiset lossarit jotka siis ovat asuneet talossa silloin kun kuljettivat lossia ovat nyt lähimpiä naapureitamme.

Rakentajan terveiset asukkaille